Pitsivillitys

Pitäisiköhän huolestua. Olen nimittäin ihan pöhkön innostunut pitsiin. Eihän villityksessä sinänsä ole mitään hassua, mutta kun päässäni soi muinaiset sanat, jotka vaihdoimme äitini kanssa. Totesin äidilleni eräänä jouluna, että siinä vaiheessa, kun hän alkaa virittää ikkunoihin pitsiverhoja, alan huolestua. Toisin sanoen siinä vaiheessa katson hänen tulleen vanhaksi. Tämä päässäni siis mittailen itseäni, että nytkö se hetki on sitten tullut minulle. Olen tullut vanhaksi? En tunnusta enkä myönnä. Ja sitä paitsi ajat ja ajatukset muuttuvat. Nih. Nyt ottaisin riemulla vastaan pitsiverhot (varsinkin sellaiseen ihanaan vanhaan puutaloon :). Hullaannuin pitsiin ja varsinkin pitsiverhoihin lopullisesti Loviisan vanhoissa puutaloissa. Kuvia noista ihanuuksia löytyy täältä.

Tarinat ja pohdinnat kuitenkin sikseen, ja katse pitsiostoksiin. Olen tehnyt hyviä pitsilöydöksiä Töölössä sijaitsevasta Vinttikamarista. Mukaan lähti jos jonkinlaista pitsiliinaa, ihan kyllä hymyilytti. Ajatuksena olisi, että pitsiliinat päätyvät joku päivä tyynynpäällisten koristeeksi. Tyynyt ovat jo valmiina, nyt vaan suurehkona haasteena on enää se, että saan ommeltua liinat tyynyihin kiinni (käsinompelu kun ei ole ihan mun juttu). Kun tämä tapahtuu, voin todeta, että pienellä muutoksella aivan erinäköiset tyynyt, eikös.

Öhöm, tässä ne muut ostokset...

Mutta palataan vielä Loviisaan, sillä sieltähän tämä pitsihulluus pääsi valloilleen. Kirppiksiltä tarttui mukaan luonnonvaalean pitsiliina ja kaksi oranssia pyöreää pitsiliinaa. Oranssien pitsiliinojen olisi tarkoitus yllä mainittuun tapaan päätyä joku päivä tyynynpäällisten koristeeksi. Tämä siis tapahtuu sitten kunhan löydän sopivat tyynyt, puhumattakaan siitä ompelu-urakasta. Mutta riemuitsen jo tässä vaiheessa siitä, että tyynyt ovat joku päivä valmiita.