Olen unelmoinut, olen tunnelmoinut, olen rakastanut. Olen nauttinut, olen ollut innostunut. Olen visioinut ja kokenut iloa nähdessäni omien kätteni jäljet. Olen kulkenut yhdessä mökkini kanssa pienen elämänmakuisen taipaleen.
Olin koko viime kesän isojen päätösten äärellä. Löysin unelmieni talon, keltaisen rintamamiestalon. Olen enemmän kuin onnellinen. Mutta niinhän se menee, että voidakseen saada uutta, on voitava ja osattava myös luopua. Helppoa se ei kuitenkaan ole ollut. Mieli on kovin haikea, sillä rakas mökkini on tällä viikolla löytänyt itselleen uudet omistajat.
Mökkitunnelmista vielä muutama sananen. Terassi on ollut mökin the paikka. Sinne olen monesti kuvitellut ja ajatuksen voimalla itseni siirtänyt, kun elämä on käynyt turhan hektiseksi. Olen kuvitellut puiden huminan ja lintujen laulun. Ja maiseman järvelle. Rantasaunassa olen nauttinut makoisista löylyistä ja järven läheisyydestä. Saunomaan olen päässyt vaikka keskellä viikkoa, mikä on ollut aivan huippua. Pihaa raivatessa olen kokenut suurta tekemisen meininkiä. Kaikin puolin, olen nauttinut täysillä.
Kiitos mökille niistä monista ihanista hetkistä, joita olet minulle tarjonnut. Ja etenkin siitä mahtavasta tunteesta, että arki on jäänyt kauas taakse heti pihalle saavuttua. Toivon sydämestäni, että mökki tuo uusille omistajille yhtä paljon iloa ja onnentunteita kuin mitä se on minulle tuonut.