Koukuttavaa

Tee se itse meininki jatkuu. Mä olin pitkään suunnittelut virkkaamisen aloittamista, ja ennen joulua sitten aloitin. Olin ostanut alennusmyynnistä monta kerää trikookudetta jo hyvä tovi sitten, ja kirjakin oli valmiina haasteeseen. Olin joskus, kröhöm kolmisenkymmentä vuotta sitten (apua!), harjoitellut ketjusilmukoita. Hämärä mielikuva on, että olisin saattanut patalapunkin tehdä, mutta ehkä en sittenkään. Mutta nyt, mitä päättää hän. Patalappu olis voinut olla ihan hyvä aloituskappale, mutta ehei, matto piti saada :D Mulla ei ollut mitään hajua, miten kauan sellasen tekemiseen menee, mutta vankka uskomus oli, että kaiken muun touhun ohella saisin tämänkin jouluksi valmiiksi. Ja sainhan minä. Tosin tunnustan, että tässä kävi matkan varrella kovin perinteisesti. Kyllähän ohjeissa neuvottiin tarkistamaan silmukoiden lukumäärä matkan varrella, mutta uhmasin ohjeita ja huonosti kävi. Reilussa puolessa välissä totesin, että matto on kaventunut, ja pahasti olikin. Jouduin purkamaan noin 1/3 tekeleestä, mutta kyllä se kannatti. Lopputulos oli enemmän suorakaiteen muotoinen kuin mitä se muuten olisi ollut. Jei, tästä saavutuksesta annan kyllä itselleni pienen papukaijamerkin ;)

Matto on nyt talomme yläkerrassa pienen wc:n lattialla. Tykkään maton väreistä ja niitähän matossa riittää. Pinta on mukavan eläväinen ja rakenteeltaan tarpeeksi jämäkkä lattialle. Toisenlaista alustaa vasten värit tulisivat varmasti vielä kauniimmin esille, mutta eikös tuo nytkin näytä jo ihan kivalta?

Värikästä sunnuntaita :)