Nuohooja meitä viime kesänä huomautti kysyen, että missähän mahtaa olla talon numero... Oli kuulemma vaikea löytää perille. Jotain siinä sitten hämillämme mumistiin vastaukseksi. Tänä kesänä päätin ryhdistäytyä. Ajatuksissa oli hankkia emalikyltti, ja sitä mentiin varta vasten ihmettelemään Rakennusapteekkiin. Kuultuani kylttien hinnat, totesin mielessäni, että jos ei nyt sittenkään emalikylttiä. Hyllystä löytyi myyjän avulla rautaiset yksittäiset numerot ja hei, nehän itse asiassa sopii talon seinään kuin nenä päähän. Hintakin oli kohdillaan. Siinä ne nyt sitten ovat (peukku tähän). Nyt löytää perille :)
Aurinkoista perjantaita ja viikonloppua sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti