Tuossa kuvassa, se olen minä. Noin neljäkymmentä vuotta sitten. Eli ihan vaan muutama hetki sitten :D Kuva on ollut mun mummon ja papan kotona, mutta nyt se päätyi minulle. Kehykset on äiti ostanut silloin, kun on päässyt ylioppilaaksi. Olivat hänen mielestään niin hienon vihreät. Ja sitähän ne ovatkin. Tähän päivän asti kehyksissä olikin äidin ylppärikuva. Kuvassa ja kehyksissä yhdistyy näin ollen kaksi tarinaa ja ne tekee siitä erityisen hienon ja tärkeän, ainakin minulle. Tossa kuvassa on lisäksi jotakin veitikkamaisuutta, josta olen aina pitänyt. Mua sanottiin pienenä peikkotytöksi - joten ehkä sitä peikkotyttömäisyyttäkin on tuossa hieman mukana.
Innostuin niin, että laitoin kuvan esille. Asetelmasta tuli jotenkin juhlallinen etten sanoisi :)
Kivaa tiistai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti