Pin it

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tunnelmallisia tuunauksia





Leivinuunissa palaa tuli ja tunnelma on uneliaan seesteinen. Takana on rauhallinen viikonloppu. Rakkaat ystäväni kävivät kylässä - olipa ihanaa saada heidät hetkeksi luokseni. Muuten olen lähinnä ulkoillut ja katsellut hömppää telkkarista. Aah, niin rentouttavaa. Muutamat tunnelmavalot olen sentään saanut vetelehtimisen lomassa esille, tässä niistä muutamat.

Rukinpyörävalot. Pelastin vanhasta rukista sen pyörän, kun ei siitä oikein muuta ehjää osaa ollut jäljellä. Sahasin rukin keskellä olevan rautaosan toiselta puolelta poikki ja kiersin pyörän ympärille valot. Tsadaa, näin kaunis tunnelmavalo oli valmis. Pyörä valoineen hehkuu kuistillamme. Henkarivalot. Kiepautin jo aikoja sitten itse tekemääni väkerrykseen valot ja kiva tuli tästäkin. Tämä valo valaiseen portaikon ylätasanteella naulakossa roikkuen.

Tunnelmallista 1. adventtia :)

perjantai 27. marraskuuta 2015

Fiksailun kohteena pikkuvessa

Okei, nyt kun näitä juttuja tässä kirjoittelee ja katselee kuvia tehdyistä hommista, niin ehkä mä saatoin pikkasen pistää viime viikonloppuna tuulemaan :D Innostuin nimittäin hääräilemään dc-fixin kanssa portaiden lisäksi myös keskikerroksen pikkuvessassa. Pikkuvessaamme pääset tutustumaan täällä, klik. Tämä oli todellakin sellainen "hups, tulipa mieleen" ja "kokeillaan nyt" -projekti. Olin joskus aikoinaan ostanut testimielessä valkoista dc-fixiä. Ja kun yhdistin sen mustaan tussiin, jolla sutaisin saumat (näin siis ei oikeasti varmasti kannata tehdä), on lopputulossa kuvien mukainen.

Hommaa helpotti se, että olin leikannut kaakeleiden kokoiset palaset valmiiksi, joten niitä sitten vaan lätkin seinään menemään. Nurkissa ja lavuaarin alla joutui hieman sitten soveltamaan, mutta aika kivuttomasti homma sujui noissakin kohdissa. Koska fix-palat oli suhteellisen pieniä, asettui ne helposti paikoilleen. Tottahan toki saumojen leveyksissä on hieman eroavaisuuksia, mutta sehän on sitä elämää. Ei haittaa ainakaan mun silmää. Tää oli hauska iltapuhde ja juuri sellainen ei ollenkaan suunniteltu. Ajatus vaan tuli mieleen, ja sitten olinkin jo tätä toteuttamassa.

Näissä puuhakkaissa tunnelmissa, kivaa perjantaita - se ois viikonloppu :)

Alkutilanne: lavuaarin ympärillä oli ruskeat kaakelit ja tummanruskeat saumat. Sikäli ihan jännät, mutta pienessä tilassa hieman liian tummat ja vähän synkätkin.

Fixin testailua nurkassa. Näytti lupaavalta, joten päätin jatkaa.

Homma etenee.

Vähän tuli roskaa :/

Tadaa, valmis.

Kokokuva lavuaarista ja kaakeleista. Nyt sitten seinää maalaamaan :)

torstai 26. marraskuuta 2015

Kaakelit vaihtaa väriä


Vihdoinkin sain sudin, tai tässä tapauksessa telan, käteen. Olin ostanut kaakelimaalin jo ennen muuttoa, joten ihan hyvä tovi tässä ehti vierähtää. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan :)

Kaakeleiden maalaus oli mulle uutta puuhaa, joten kerrataanpa hieman ohjeita ja tunnustellaan kokemuksia.

  • Työvälineet: tela, pensseli, teippiä, suojamuovia
  • Maali: V33 kaakelimaali, valkoinen
  • Työvaiheet - maalipurkissa on selkeät ohjeet, kuinka homma hoituu parhaiten, siitä iso peukku. Mutta otan tässä esille muutaman tekemäni huomion:
    • Suojaa hyvin kaakeleiden reunat ja muut kohdat, joihin et halua maalia menevän. Maali lähtee kyllä hyvin pyyhkäisemällä pois, kunhan teet sen heti. Jämähtänyt maali ei sitten lähdekään enää niin näppärästi.
    • Ota maalia telaan mieluiten aluksi liian vähän kuin paljon. Maali on yllättävän riittoisaa.
    • Maalasin ensin ohjeen mukaisesti pensselillä saumat ja vaikeat kohdat. Huomioitavaa tässä oli, että saumojen ylimenevä maali kannatti levittää pitkin kaakelia, jottei saumojen ympärille kertynyt enemmän maalia kuin muualle kaakeliin.
    • Maalasin kaakelit yksi kerrallaan ja niin, että olin käsitellyt ehkä noin 9-12 kaakelin saumat etukäteen. Isommankin alueen olisi varmaan voinut tehdä kerrallaan, mutta tämä tapa sopi itselle parhaiten. Maalasin telalla vaakatasoon.
    • Varo valumia - mulla näkyy lopputuloksessa muutama "maalihuiskaisu", koska olen ilmeisesti heilunut liian innokkaasti telan kanssa. Onneksi nämä ei näy kauempaa katsottaessa.
    • Maalipurkissa suositellaan kahta maalauskertaa, mutta mä vetelin kaakeleihin vielä kolmannenkin kerran. Vähän enemmän vaivaa, mutta lopputulos oli tasaisempi.
  • Kokemukset:
    • Selkeät ohjeet - plussaa siitä.
    • Maalia oli helppo työstää, se levittyi telan avulla oikein jouhevasti ja jälki oli tasaista.
    • Maali oli riittoisaa. Purkin koko näkyy kuvissa ja keittiöömme (ja sitä kautta kaakeleiden määrään) pääset tutustumaan täältä, klik. Mulla jäi purkin pohjalle vielä ehkä noin 1/4 (tai jopa 1/3). Maali tulee käyttää avaamisen jälkeen 10 päivässä, joten loppu jäänee nyt sitten käyttämättä. Se vähän harmittaa.

Tämä oli lähtötilanne. Kaakelit olivat jonkinsortin vaaleanpunaisia, kuten myös saumat. Tällä seinustalla oli lisäksi muutama kaakelitarra.
Tarrat poistettu, mutta vetimiä ei ole vielä vaihdettu (uudet vetimet näkyy alla olevissa kuvissa).
Lähtötilanne ennen maalausta.
Saumojen maalaus ja ensimmäiset kaakelit sudittu.
Ensimmäinen maalikerros.
Toinen maalikerros.
Tässä näkyy toisen ja ensimmäisen maalikerroksen ero.
Kolmas maalikerros. Valmis!

Tämä urakka kannatti kyllä ehdottomasti tehdä. Keittiön ilme raikastui silmissä. Vielä kun vetäsen uudet silikonit kaakelin ja tason väliin, niin valmista on. Kaakeli on täysin kuivaa 72 tunnissa, joten päätin antaa sen kuivua rauhassa, siksi en lähtenyt hötkyilemään silikonien kanssa.

Onko sulla kokemusta kaakeleiden maalauksesta? Kuulisin mielenkiinnolla ja innolla kokemuksiasi. Ja jos sinulla on kysymyksiä, laita niitä ihmeessä tulemaan, vastaan niihin mielelläni :)

Nyt sitten on vaan niin, että seinät kaipaa kipeästi uutta maalia. Ruuvien reiät on tasoitettu, joten seinät on varsin laikukkaat. Koska en ole (edelleenkään) osannut päättää, minkäväriset seinistä tulee, olen päättänyt vetäistä ne valkoisiksi. Siitä sitten jatketaan hommaa, kunha visiot selkiää. Sen osaan kertoa, että tällä hetkellä sininen sävy on johdossa ;)

Kivaa torstaita :)

tiistai 24. marraskuuta 2015

Portaikon fiksausta


Muistatko keltaisen talomme portaikon? Punaista (repsottavaa) muovimattoa ja seinällä vihertävää maalia. Siinä sisustus lyhyesti kuvattuna. Pieni kurkistus muovimaton alle kertoi, että siellä ei ole mitään kovin hehkeää alustaa odotettavissa. Ei siis sitä kaunista puulattiaa, josta niin haaveilen, höh sentään. Muovimaton poisottaminen olisi taas oma ohjelmanumero, joten päädyin tällaiseen väliratkaisuun. Päällystin muovimaton harmaalla dc-fixillä, koska portaiden tausta oli harmaa jo ennestään. Harkitsin myös maalausta (betoluxilla), mutta tulin lopulta tulokseen, että dc-fix on parempi vaihtoehto, ja ainakin nopeampi. Kumpikaan vaihtoehdoista ei olisi ollut kovin pysyvä ratkaisu, mutta niin ei siis tässä tapauksessa ollut tarkoituskaan. Ainoa, mitä hieman alustavasti pelkäsin oli, että dc-fix saattaisi olla todella liukas alusta, mutta toistaiseksi toimii ainakin ihan hyvin. Varovainenhan portaissa pitää aina muistaa joka tapauksessa olla.

Tässä vanhaa ja uutta pintaa. Ja teippausyrityksiä.
Teippaus jatkuu. Kuvassa näkyy kätevä työväline eli tuo punainen pieni lasta.

Melkein valmista...
...ja valmis!
Tästä kulmasta näyttää ainakin ihan hyvältä :)
Muutama hikipisara tuossa hommassa kyllä valui ja muutama tunti siinä sivussa. Vinkkeinä hommasta jäi mieleen seuraavaa:

  • Valmiit porrastasanteen palat kannattaa leikata kaikki etukäteen valmiiksi. Ja olla mittaamisessa tarkka - joku ei ehkä aina muistanut olla :/
  • Toimiva ratkaisu on aloittaa fixailu portaan etureunasta, jolloin muovin saa asettumaan suhteellisen kivuttomasti paikalleen. 
  • Hyvinä apuvälineinä toimi kunnon sakset, pieni leikkuri/veitsi ja jonkinsortin lasta. Ostin valmiin välinepaketin yhtäaikaa dc-fixin kanssa (ainakin punainen lasta näkyy yllä olevissa kuvissa).
  • Fixejä myy mm. Etola ja Bauhaus. Omani ostin Bauhausista.
Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikken saanutkaan portaiden etureunoja muovimaton repsotuksesta johtuen niin siistiksi kuin olisin toivonut. Harmi. Liimaus ja teippaus ei valitettavasti auttanut :( Täytyy tutkia, josko löytyisi kivat etulistat, vai miksi niitä nyt sanotaan. Toisaalta tykkään noista nykyisistäkin, on kivan retrot. Oon kuitenkin sitä mieltä, että portaikko näyttää nyt huomattavasti kivemmalta kuin ennen. Kannatti tehdä :)

Jatkosuunnitelmat ovat sellaiset, että maalaan seinät aluksi valkoisiksi ja mietin tapettia tai muuta maalin sävyä sitten myöhemmin - nyt portaikossa on sen verran kylmä, etten viitsi siihen hommaan kuitenkaan just ryhtyä. Kaiteen maalaan punaiseksi - siis kunnon punaiseksi, nykyinen sävy on enemmänkin oranssinpunainen. Samoin ylätasanteella oleva jakkara saa punaisen maalikäsittelyn. Sitten vaan räsymatot lattialle ja mausteeksi vähän havuja ja tunnelmavaloja. Ehkä lopputulos on valmis jo viikon päästä - lisää kuvia silloin :)


maanantai 23. marraskuuta 2015

Kyllä kelpaa löhöillä






Viikonloppu oli varsinainen puuhaviikonloppu. Tosin niin taisi olla kyllä viikko sittenkin :D Olen maalaillut ja fixaillut oikein urakalla, viikko sitten urakkaan kuului myös nikkarointi ja haravointi. Kertoilen näistä puuhista pikapuolin lisää, mutta ensin on talomme sohvan vuoro.

Kyllä, keltaiseen taloomme on saapunut uusi sohva. Tutkailin pitkään nettisivuja ja yritin etsiä sohvaa käytettynä. Sopivaa ei vaan löytynyt, ja kärsimättömänä ihmisenä - tai itse asiassa mies se tässä taisi olla vielä kärsimättömämpi - käytiin sitten ostamassa uusi sohva. Kriteereinä oli: edullinen, suhteellisen kevyt/siro ja yksinkertainen verhoilu. Tutkittiin tarjouksia ja sen perusteella suunnattiin lähimpään Maskuun.

Taisi siinä valintaa tehdessä muutama tuskanhikipisara valua niin myyjällä kuin miehelläkin, sillä mä mietin ja mietin ja käänsin ja väänsin - ja joo, meni siinä muutama tovi, myönnän. Pohdin, onko materiaali sopiva, entä väri, onko sohva oikean kokoinen, vai onkos tuossa liian leveät käsinojat, ja mites nyt nuo jalat... Ja pitihän sohvassa olla hyvä istuakin. Kyllä sä tiedät, ei se aina oo niin helppoo.

Mutta nyt sohva on täällä - jihuu!! Jalkojen kanssa hikoiltiin vielä tovi ennen kuin päästiin tekemään paikalleenasetanta ja koeistunta. Mutta nyt se on tuossa. Harmaa, hyvin simppeli divaanisohva. Sanoisin, että tässä on hinta-laatusuhde varsin kohdillaan. Istuu musta hyvin tuohon nurkkaan ja nyt voi sanoa, että olohuone alkaa näyttää olohuoneelta. Näkymä keittiöstäkin on jo huomattavasti mukavamman näköinen. Vielä kun keksisin telkkarille jonkin kaapin, johon saisin sen piiloon, hymyilisin leveästi. Ja vielä leveämmin hymyilen sitten, kun seinissä on uudet tapetit, mutta ei mennä nyt siihen (kuten huomaat, tapettinäyttely jatkuu seinällä). Psst. Jalkalamppuun löytyi neljällä eurolla varjostin. Hieman pienihän tuo on, mutta parempi kuin ei mitään.

Mukavaa maanantaita!


torstai 19. marraskuuta 2015

Kurkistus nukkekotiin: maalausta, maalausta


Palataan nukkekodin pariin ja maalausurakkaan. Seiniin sudin maalia, samoin etulistat, ovet ja ikkunanpuitteet saivat maalin ylleen. Hetken ajattelin, että pilaanko nyt vanhan kunnon 70/80-luvun nukkekodin kaiken uuden alle. Mutta sitten totesin, että tämä oli ennen kaikkea projekti. Halusin nähdä, mihin saan minimaailmassa sisustuksen taipumaan ja millaisia ratkaisuja keksin.

Maalauksen teemana oli siis valkoista ja vielä kerran valkoista. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen meinasi kylläkin iskeä epätoivo. Seinät olivat laikulliset ja suoraan sanoen ihan kauhean näköiset. Tuli hetkeksi tunne, että mihinhän sitä oikein on ryhtynyt. Oliko tässä koko touhussa mitään järkeä. Toisen ja kolmannen maalikerroksen jälkeen alkoi helpottaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Tosin tarkoitus oli jo alunperin laittaa tapettia seiniin niin paljon kuin mahdollista, joten osa seinistä saikin jäädä vähän vähemmälle maalille. Päätin kuitenkin maalata kaikki seinät, kun lopullinen värisuunnitelma hahmoittui päässä vasta työn edetessä. 


Lähtötilanne...
... tilanne ekan maalikerroksen jälkeen...
... ja tokan maalikerroksen jälkeen...
Lähtötilanne...
... tilanne ekan maalikerroksen jälkeen...
... ja tokan maalikerroksen jälkeen, vai olikohan se jo kolmas kerros...
Maalausjälki oli useasta kerroksesta huolimatta hieman omintakeinen. Tiedä johtuiko tekijästä vai välineistä, mutta olen lohduttautunut sillä, että vaikkei esim. etulistojen maalijälki nyt olekaan ihan tasainen, niin jälkihän näyttää itse asiassa siltä kuin listat olisivat puuta. Muoviahan ne alunperin ovat, mutta kun tarkoitus on laittaa ulkoseiniin paneelia, sopii puuntapainen maalausjälki paremmin kuin hyvin. Siis hyvä minä. Ulkomaalikin selvisi siinä sivussa. Askartelukaupasta löytyi perinnemaalia väriltään tumma oliivinvihreä (näkyy testattuna alla olevassa kuvassa). Sitä siis ulkopintoihin (ekassa kuvassa näkyy jo ulkoseinän pintaa). Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin näyttää jo jotensakin valoisalta vai mitä mieltä olet. Seuraavaksi vuorossa oli huonekalujen tuunausta...




keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Makuuhuoneeseen saapui keltaista





Kovin on synkkää niin ulkona kuin sisälläkin. Jotain piti siis keksiä.

Ratkaisu on keltaiset verhot. Ostin nämä keltaiset verhot keväällä ja nyt ne löysivät paikkansa makuuhuoneesta. Tai keväällä en tosin vielä tiennyt, että nämä päätyvät verhoiksi. Kangas oli kuitenkin niin kaunis, että en voinut vastustaa sitä. Kangas on ihanan pehmeää ja se laskeutuu kauniisti. Ja onhan ne keltaiset, väri itsessään kantaa jo pitkälle ;) Verhojen ansiosta huoneeseen ja ikkunaan tuli heti jotenkin enemmän luonnetta ja pirteyttä. Huoneessa on nyt aurinkoinen tunnelma. Näitä on ilo katsella, piristyy itsekin :)

Päivänpaistetta harmauden keskelle!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Vihreät ompelukset







Tässä ne nyt on - mun seuraavat ompelukset. Verho ja kassi on tehty Marimekon "Tulipunainen" -kankaasta, jonka on suunnitellut Kristiina ja Maija Isola. Nimestään huolimatta tämä kangas on vihreä. Tykkään kovasti kankaan kuvioista ja sen eri vihreän sävyistä. Tekeleet sijoitin talon eteiseen, jossa ne tervehtii sisääntulijaa. Vielä kun seinät saa maalia pintaa, vihreä väri varmasti hehkuu enemmän ja tulee paremmin esiin. Vihreä ja persikansävy kun ei välttämättä ole ne parhaat värikaverit.

Pakko pikkasen puhista tähän loppuun. Näitä kuvia ottaessa oli nimittäin hiki tulla otsaan. Ulkoa tulee niin vähän valoa, etten meinannut millään saada sellaisia kuvia kuin olisin halunnut. Että ihan muutaman kerran vaihdoin jalustan paikkaa ja zoomailin ja vielä kerran zoomailin. Ja silti tuntuu, että jotain häikkää näissä on... Mutta olkoon. Muuten kyllä aletaan olla pikkuhiljaa sovussa kameran kanssa (jokunen juttu sitten totesin, että se oli alkanut ryppyilemään). Käytin kameran huollossa vain todetakseni, että kaikki on kunnossa. Ihan kuin kamera olisi tehnyt mulle kiusaa, oli nimittäin hieman hölmö (= todella blondi) olo selittäessäni kamerassa olevaa ongelmaa huoltomiehelle. Siis ongelmaa, jota ei tietenkään ilmennyt huoltoliikkeessä. *huokaus* Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pirteää marraskuista maanantaita!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...