Pin it

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Asuntomessut 2018: Bunkkeri



Mulla oli vahva ennakkosuosikki asuntomessuille lähtiessä. Se oli Bunkkeri (asuntomessujen kohde 16) ja mun suosikki se oli koko kierroksen jälkeenkin. 

Bunkkeri on 1930-luvulla rakennettu Shellin asuin- ja autovajarakennukseksi. Pääsuunnittelija ja rakennuttaja Juha Heino osti ränsistyneen ja pitkään tyhjillään olleen talon Porin kaupungilta. Talo on vaatinut älyttömän määrän työtunteja, jotta nyt ollaan tässä pisteessä. Iso hatunnosto - talo on tullut todella mahtavaan kuntoon niin ulkoa kuin sisältä. Arvostan suunnattomasti, että vanhaa kunnostetaan ja remontoidaan vanhaa kunnioittaen. Pidän rakennuttajan tinkimättömästä mausta hioa jokainen yksityiskohta huippuunsa, tästä muutamana esimerkkinä upea portaikko, tiiliseinät, valokatkaisimet ja vessan sisustus vanhanajan henkeen. Lisää urakasta pääset lukemaan täältä.

Talon sisustuksen on suunnitellut Hakolan luova johtaja, muotoilija Annaleena Hämäläinen. Hakolan kalusteet (sohvat eritoten on mun suosikkeja) sopivat erittäin hyvin talon henkeen. Suuren osan kalusteista rakennuttaja on hankkinut myös itse matkan varrella. Hienona esimerkkinä tästä mm. kierreportaat, jotka ovat englantilaisesta pubista. Kaakeliuuni olohuoneessa on koottu erilaisista kaakeleista - hienosti on tästäkin saatu laadukas kokonaisuus. Pidin olohuoneen värikkäästä ja persoonallisesta valaisimesta, joka on Hanna Anosen suunnittelema Cocktail. Pienempi versio valaisimesta löytyi portaikosta.

Sisustuksessa oli käytetty värejä kokonaisuutena erittäin harmonisesti. Värejä oli etenkin tekstiileissä ja useissa upeissa tauluissa. 

Tervetuloa kierrokselle tutustumaan taloon. Suosittelen ehdottomasti käyntiä paikan päällä.

Alimman kerroksen olohuone. Iso matto sitoo kalusteet hyvin yhteen ja tuo lämmintä väriä huoneeseen. Tykkään sohvan ja rahin muodoista ja väreistä. Tiiliseinä tuo muavaa rouheutta.

Keittiö. Todella rouhea keittiötaso.

Ruokailutila. Upea lasivitriini tiilitaustalla ja valoilla. 

Ruokailutila. Tässä näkyy hyvin ruokailutilan ja keittiön erottava väliseinä. 

Kierreportaat.


Alakerran olohuone. Upea valaisin ja kaakeliuuni. Pehmeän houkutteleva sohva ja elävyyttä tuovat viherkasvit. Ja ihanan muhkea matto.



Yläkerran olohuone. Katseenvangitsijana toimii upea taulu ja verhojen punainen väri.

Makuuhuone. Taulun värin, sängynpääty ja pieni matto. Ihanan houkutteleva kokonaisuus.

Makuuhuone. Yksityiskohtia.

Portaikko. Mitkä kaiteet ja tuo valaisin.

Vessa. Tyylikästä vanhanajan henkeä.

Terassi. Kyllä minä tässä mielelläni istuisin syysiltoina takkaa poltellen.

Talo ulkopäin. Upea tiiliverhoilu.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Ahlströmin ruukit













Aloitimme viime viikonlopun vieton yöpymällä Ahlströmin ruukeilla. Ystävälleni iso kiitos tämän paikan löytämisestä. Hotelli sijaitsee lähellä Villa Maireaa Porin Noormarkussa ja näin paikka alunperin löytyikin.

Ruukin alue on suhteellisen suuri ja pitää sisällään erilaisia vanhoja rakennuksia. Rakennukset ja pihat ovat oikein hyvin hoidettuja ja joki kuuluu olennaisena osana maisemaan. Minulle paikasta tulee mieleen sanat tunnelmallinen, kaunis ja rauhallinen. Paikassa pystyy hyvin aistimaan historian ja sen myötä tulee tunne siitä kuin aika olisi pysähtynyt. Tuli jopa hieman hienostunut ja juhlallinen olo kävellessä siististi hoidettuja teitä ja pihoja pitkin. Nautimme ruukin hiljaisen illan tunnelmasta ja nukuimme hyvät yöunet.

Aamupalalla istuimme hotellin terassilla ja ihailimme peltomaisemaa auringon paistaessa. Ulkomailla olemisen vivahde oli havaittavissa, ja sillä tavalla oikein positiivisessa mielessä. Tankkasimme runsaasta aamupalapöydästä vatsamme täyteen ja ennen Villa Mairean vierailua kiertelimme Noormarkun katuja. Idyllinen ja rauhallinen paikka.

Voin lämpimästi suositella majoittumista ruukin alueella. Visiittimme oli lyhyt, mutta muistijälki oikein kotoisa ja tunnelmallinen.

Lisätietoja kohteesta löydät täältä.


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Lumoava Villa Mairea


Viime viikonloppu oli mahtava. Sain sellaisen annostuksen silmäkarkkia sisustuksen muodossa, että löysin sisältäni myös kadonneen innostuksen blogianikin kohtaan. Tuntuu hyvältä, sillä perustin blogini innostuksesta ja intohimosta sisustamiseen. Sisustamista olen jatkanut koko ajan, mutta tänne blogiin asti ideat ja ajatukset eivät jostain syystä ole siirtyneet. Mutta josko nyt. Olen ainakin toiveikas.

Mistä kaikki sitten lähti liikkeelle? Vietimme tyttöporukalla viikonloppua Porissa. Kohteina oli Ahlströmin ruukit, Villa Mairea ja asuntomessut. Ahltrömin ruukeista ja asuntomessuista tuonnempana, sillä Villa Mairea lumosi minut täysin. 

Olimme varanneet vierailun hyvissä ajoin. Tämä on siis tärkeä huomioida, sillä sisätiloihin pääsee tutustumaan vain varaamalla paikat ennakkoon. Meitä olikin paikan päällä liki 30 taiteen ystävää. Pieni kävelymatka Villa Maireaan oli osa tunnelman luomista. Villa Mairea sijaitsee rinteessä mäntyjen katveessa. Talo sulautuu ympäristöön kauniisti ja mäntyjen keskellä on mitä rauhoittavin tunnelma.  Opas kertoikin, että puun käytössä oli nimenomaan pyritty huomioimaan ympäröivät männyt. Kuin maisema olisi niin ulkona ja sisällä yhtä. Huokailin ihastuksesta.

Villa Mairea on rakennettu vuonna 1939 Maire ja Harry Gullichsenin edustuskodiksi. Arkkitehdit Aino ja Alvar Aalto saivat Villa Maireassa tilaisuuden vapaaseen ja kokeilevaan suunnitteluun.



Talon muoto, erilaiset ikkunat ja parvekkeet, sisääntulon katos sekä puun käyttö oli viimeisen päälle mietitty. Kokeilevasta suunnittelusta toimii esimerkkinä mm. olohuoneen sivulle siirrettävät/avattavat ikkunat (kakkoskuvan isot alakerran ikkunat). Saimme kuulla, että ikkunat tosin eivät ole olleet kuin muutaman kerran auki, sillä innokkaat hyttyset valtasivat pian koko alakerran.

Talo ei ole veden äärellä, mutta sinne haluttiin tuoda vesielementti uima-altaan muodossa. Uima-altaan pohja ei ole tasainen, sillä eihän luonnossakaan mikään ole täysin tasaista. Liuskekivien käyttö, tumma pihasauna, pihakalusteet ja mänty saunan edessä istuivat kaikki hyvin yhteen. Uima-altaan solistessa rauhoittavasti, tuntui kuin olisi ollut ihan omassa kuplassa, kaukana kaikesta muusta. En olisi millään malttanut ja halunnut lähteä sieltä pois.





Sama tunnelma jatkui sisätiloissa. Jokainen yksityiskohta oli mietitty tarkkaan - oli se sitten lattiassa olevien lämmitysritilöiden ulkoasu/muoto tai portaikon kaiteet. Talo on edelleen suvun käytössä, joten sisätiloissa ei saanut kuvata. Talossa on paljon tuttuja klassikkokalusteita, ja näihin oli sulavasti yhdistetty taloon vartavasten suunniteltuja huonekaluja (kuten kukka-astiat) kuten myös rottinkikalusteita. Aino Aallolla on vahva ote taloon sisustuksen kautta. Matoilla ja talossa olevalla runsaalla taiteella saadaan taloon juhlava tunnelma. Sisustuksessa on käytetty paljon erilaista puuta erilaisessa muodossa, mutta silti kokonaisuus oli todella harmoninen. 

Lumoava. Valloittava. Ihastuttava. Klassinen. Tyylikäs. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Lämmin ja vahva suositus visiitille.

Lisätietoja historiasta ja vierailuista Villa Mairean kotisivuilta.


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Jäähyväiset mökille


Olen unelmoinut, olen tunnelmoinut, olen rakastanut. Olen nauttinut, olen ollut innostunut. Olen visioinut ja kokenut iloa nähdessäni omien kätteni jäljet. Olen kulkenut yhdessä mökkini kanssa pienen elämänmakuisen taipaleen. 

Olin koko viime kesän isojen päätösten äärellä. Löysin unelmieni talon, keltaisen rintamamiestalon. Olen enemmän kuin onnellinen. Mutta niinhän se menee, että voidakseen saada uutta, on voitava ja osattava myös luopua. Helppoa se ei kuitenkaan ole ollut. Mieli on kovin haikea, sillä rakas mökkini on tällä viikolla löytänyt itselleen uudet omistajat.


Mökkitunnelmista vielä muutama sananen. Terassi on ollut mökin the paikka. Sinne olen monesti kuvitellut ja ajatuksen voimalla itseni siirtänyt, kun elämä on käynyt turhan hektiseksi. Olen kuvitellut puiden huminan ja lintujen laulun. Ja maiseman järvelle. Rantasaunassa olen nauttinut makoisista löylyistä ja järven läheisyydestä. Saunomaan olen päässyt vaikka keskellä viikkoa, mikä on ollut aivan huippua. Pihaa raivatessa olen kokenut suurta tekemisen meininkiä. Kaikin puolin, olen nauttinut täysillä.

Kiitos mökille niistä monista ihanista hetkistä, joita olet minulle tarjonnut. Ja etenkin siitä mahtavasta tunteesta, että arki on jäänyt kauas taakse heti pihalle saavuttua. Toivon sydämestäni, että mökki tuo uusille omistajille yhtä paljon iloa ja onnentunteita kuin mitä se on minulle tuonut.

Jos mökkiä voisi halata, halaisin <3


tiistai 2. helmikuuta 2016

Alkuvuoden tunnelmia







Niin siinä nyt on vaan käynyt. Kamerasormi ei ole ollut herkässä eikä pahemmin runosuonikaan. Hiljaista on blogin puolella ollut, ihan kuulkaas harmittaa. 

Mutta minkäs teet, ajatukset ovat olleet toisaalla. Tuntuu, että olen jonkinlaisessa kummallisessa välitilassa. Jäin vuosi sitten opintovapaalle ja voi että miten pitkältä edessä oleva aika silloin tuntuikaan ja miten lyhyeltä tuo aika nyt oikeasti tuntuu, kun vuosi on kulunut. Olen palaamassa töihin kuukauden päästä. Tuntuu, että mun aivot ei oikein osaisi päättää, mitä nyt kuuluu tehdä ja ajatella. Toisaalta ajatukset on vahvasti opiskelussa, onhan mulla vielä loppusuora edessä (kaikki näyttötutkinnon suoritukset tekemättä, iik, jännittää), mutta toisaalta ajatukset seikkailee jo töissä, kun olen siellä muutaman päivän käynyt tunnelmaa tunnustelemassa ja aistimassa. Pieniä juttuja kokonaiskuvassa, mutta suuria mulle. Järjestyksen ihmisenä odottelen malttamattoma, että ajatukset asettuu riviin. Ja kyllähän ne joku päivä asettuu, tiedän sen. Mutta on varmasti parempi antaa ajatusten nyt vaeltaa hetki rauhassa. 

Mukavaa helmikuun alkua :)


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Koukuttavaa





Tee se itse meininki jatkuu. Mä olin pitkään suunnittelut virkkaamisen aloittamista, ja ennen joulua sitten aloitin. Olin ostanut alennusmyynnistä monta kerää trikookudetta jo hyvä tovi sitten, ja kirjakin oli valmiina haasteeseen. Olin joskus, kröhöm kolmisenkymmentä vuotta sitten (apua!), harjoitellut ketjusilmukoita. Hämärä mielikuva on, että olisin saattanut patalapunkin tehdä, mutta ehkä en sittenkään. Mutta nyt, mitä päättää hän. Patalappu olis voinut olla ihan hyvä aloituskappale, mutta ehei, matto piti saada :D Mulla ei ollut mitään hajua, miten kauan sellasen tekemiseen menee, mutta vankka uskomus oli, että kaiken muun touhun ohella saisin tämänkin jouluksi valmiiksi. Ja sainhan minä. Tosin tunnustan, että tässä kävi matkan varrella kovin perinteisesti. Kyllähän ohjeissa neuvottiin tarkistamaan silmukoiden lukumäärä matkan varrella, mutta uhmasin ohjeita ja huonosti kävi. Reilussa puolessa välissä totesin, että matto on kaventunut, ja pahasti olikin. Jouduin purkamaan noin 1/3 tekeleestä, mutta kyllä se kannatti. Lopputulos oli enemmän suorakaiteen muotoinen kuin mitä se muuten olisi ollut. Jei, tästä saavutuksesta annan kyllä itselleni pienen papukaijamerkin ;)

Matto on nyt talomme yläkerrassa pienen wc:n lattialla. Tykkään maton väreistä ja niitähän matossa riittää. Pinta on mukavan eläväinen ja rakenteeltaan tarpeeksi jämäkkä lattialle. Toisenlaista alustaa vasten värit tulisivat varmasti vielä kauniimmin esille, mutta eikös tuo nytkin näytä jo ihan kivalta?

Värikästä sunnuntaita :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...