Puikkojen kilinää

On sateinen sunnuntai. 

Eilinen tuli heiluttua haravanvarressa ja keikuttua tikkailla katonrajassa - oli mökkitalkoot. Tänään voikin sitten hyvällä omallatunnolla keskittyä (pyykinpesun lomassa tosin) rentoiluun. Ja sitä myöten vaikka kutomiseen.

Neulominen on ollut mulle tänä vuonna ihana löytö. Osallistuin keväällä Zentiinan järjestemään "Neulomalla hyvää oloa" -kurssille. Kurssin ideana oli yhdistää neulonta ja mindfullness. Se sopi mulle kuin nenä päähän. Pikkuisen tosin jännitti, että mitenhän siinä käy. Miehellekin totesin kurssille lähtiessä, että saas nähdä, lentääkö puikot heti ensi metreillä jorpakkoon. Omassa rauhallisuudessa kun on ollut viime vuosina havaittavissa kummallista rakoilua. 

Mutta ihan oikeesti. Mulle kävin just toisin. Tunsin voimakkaasti, miten rentouduin niiden puikkojen parissa. Silmukoiden tekeminenkin palasi mieleen ihan tuosta vaan. Viime kerrasta oli nimittäin tosiaankin kulunut jo tovi, yli kaksikymmentä vuotta, jos tarkkoja ollaan. Ne pakolliset villasukat, jotka koulussa piti aikoinaan tehdä - ei niistä kovin innostavia muistoja jäänyt.

Mutta siis takaisin tähän päivään. Kurssilla tunnelma oli rentouttava. Pieni joukko toisilleen vieraita ihmisiä istui pöydän äärellä ja jutteli niitä näitä. Ja tila, jossa olimme, oli lumoava. Olimme Mäkelänkadulla liikkeen Eiran langat -tiloissa.

Ehkäpä juurikin tuo tunnelma ja onnistumisen tuntemukset saivat mut tempautumaan mukaan. Olen kuitenkin ollut maltillinen ja pysynyt hyvin simppeleissä jutuissa, koska ideana tässä on nimenomaan rentoutua ja saada ajatukset rauhoittumaan. Huiveja aina oikein -tekniikalla on valmistunut jo pino ja uutta pukkaa. Olen ajatellut laajentaa kyllä valikoimaa hieman toisenlaisiinkin juttuihin, sisustusjuttuihin nimittäin. Jänskä juttu, katsotaan miten käy.

Rentouttavaa sunnuntaita.