Vallan kätevä klaffipöytä

Nyt on ihan pakko mainostaa. Tämä Ikean mallistoon ainakin aikaisemmin kuulunut klaffipöytä on todella kätevä. Kokoontaitettuna se vie hyvin vähän tilaa, mutta täyteenmittaan aseteltuna sen ääreen mahtuu hyvinkin syömään 4-6 henkilöä. Ja kuten kuvasta näkyy, toimii mööpeli sangen mainiosti myös kahden hengen pöytänä. Lisäksi pöydästä löytyy säilytystilaa, mikä on aina plussaa. Kokoamiseen meni toki pienoinen tovi, mutta ohjeet olivat helpot ja selkeät. Toimii todella hyvin pienessa mökissä.

Pönttöuutisia

Tästä vallan mainiosta keksinnöstä on ihan pakko kertoa, vaikka kyse onkin nyt ihan siitä itsestään. Lukee ken tahtoo. Saanen kuitenkin esitellä ehdottomasti tämän kesän parhaan ostokseni. Mökilläolon mukavuus on kasvanut ties kuinka monella kertoimella. 

Kyseessä on Biolanin Icelett pakastava käymälä. Pieni mainospätkä pöntöstä on paikallaan: "Pakastava kuivakäymälä on tarkoitettu kompostoituville käymäläjätteille. Käymälä pitää asentaa lämpimiin sisätiloihin lattian päälle. Toiminta ei vaadi vettä, viemäriä eikä tuuletusputkea – pelkkä sähkö riittää." Ja mikä myös tärkeää, ei haise. Nyt meillä on mökillä siis sisävessa, jei! Ei enää ulkohuussissa istumista kärpästen kaverina eikä loikkimista pitkin metsiä keskellä yötä. Pidentää mökkikauttakin niin keväästä kuin syksystä. Aika luksusta, itse asiassa todella luksusta. Minusta on tullut kesän aikana tämän pöntön suuri fani. 

Samalla haluan esitellä myös toisen tärkeän pöntön, Kekkilän puutarhakompostorin. Tänne voi laittaa niin keittiön biojätteet, puutarhajätteet kuin käymälän jätteet. Kyllä on kätevää. Ekologista. Ja toimii.

Mökkeilyä ja joogailua

Jooga on ollut jo kauan pinnalla, myönnetään. Liekö Hämeessä olevat sukujuureni syynä vai missä vika, mutta itse olen löytänyt joogan vasta nyt. Tästä uudesta aluevaltauksesta innostuneena ostin Tiina Vainion Saunajooga-kirjan. Mökillä on sauna ja kotona on sauna, joten ajattelin, että mikä olisikaan sen parempaa rentoutusta ja kehon jumppaa kuin saunajooga. Kirjassa esitellään kolme puolen tunnin liikesarja: 1) virkistävä aamusarja valmistaa kehon uuteen päivään, 2) rauhoittava iltasarja kesyttää kiireen ja on kuin aikuisten unikoulu ja 3) hartioiden ja selän hyvinvointia tukeva sarja sopii viikonlopun kiireettömiin hetkiin. Näistä voi poimia itselleen sopivia liikkeitä tai sitten tehdä koko liikesarjan. Liikkeet on selostettu hyvin selkeästi kuvin ja tekstein. Toistaiseksi olen testannut vasta tuon kolmosharjoituksen ja kyllä, todellakin toimii. Kankea selkäni kiitti harjoituksen jälkeen. Itse tein tosin sen virheen, etten juonut liikesarjan aikana, vaan vasta sen jälkeen. Vinkkinä siis, että muista juoda vettä ja paljon. Kirjasta löytyy muuten paljon myös erilaisia reseptejä, niin ihania juomia kuin raikastavia kasvonaamioitakin. Niitäkin täytyy kokeilla. Tässä on ehdottomasti laji, johon voisin varsin hyvin hurahtaa. Ja uskon ja väitän, että tästä kiittää niin mieli kuin kroppa. Kannattaa kokeilla.

Lisätietoja kirjasta löydät täältä.

Pannunalunen keittiön pöydällä

Aarikan puinen pannunalunen on kesän kirpputorilöytöjä. Paikkansa se on löytänyt mökin keittiön ikkunalta.

Teak-aarteita osa 2

Oi teak, oi teak. Tässä sitä on taas näytille muutama kokoelman jatkeeksi kertynyt teak-esine. Tarjotin ja kulho on saatu onnekkaasti lahjaksi. Teak-harrastukseni on siis huomattu laajemminkin, kivaa! Tarjoiluastia, jossa on neljä lasista annosastiaa, löytyi puolestaan Fiskarsin antiikkimarkkinoilta torilla olleesta myyntikojusta. Hetken kiertelin ja kaartelin myyntipöytää, mutta en loppujen lopuksi malttanut olla ostamatta tuota mielestäni kovin kaunista esinettä. Eikä kyllä kaduta hetkeäkään.

Teakin kaveriksi löytyi tänään uusi "purnukka". Kävin Retro&Romun PopUp myymälässä ja siellä silmiini osui tämä pienehkö Arabian vihreä vuoka. Mies vieressä hieman virnuili, että kiva, taas näitä kaikenlaisia kippoja ja kuppeja. Mutta kun vitosella sain ja väri miellytti, niin mukaan lähti. Jollen nyt ihan villiksi rupea ja laittaisi vuoassa ruokaa, niin ainakin siihen voi laittaa jotain pientä naposteltavaa. 

Lisää teak-aarteitani löydät täältä.

Ripaus keltaista

Huhheijaa, olenkohan heittäytynyt nyt ihan hulvattomaksi. Mökin sisustukseen kun on ilmestynyt ihka uusi väri. Punainen ja valkoinen ovat saaneet rinnalleen ripauksen keltaista. Alkoi nimittäin tuntua siltä, että jotain muutakin saisi nyt väreinä olla ja kas, silloin sen keksin, miksei siis keltaista. Keltainen, sehän kun on väreistä aurinkoisin. Väri, joka saa hymyn huulille. Väri, joka piristää.

Uusia sisustustulokkaita ovat kaunis kiulu ja rouhea kori. Molemmat olen saanut äidiltäni, ja siksi ne ovatkin äärimmäisen rakkaita. Äidillä oli nouruudessaan keltainen kausi ja siitä nämäkin ovat todisteina. Todella pirteänvärisiä kapistuksia, ja tulivat kuin tilauksesta täydentämään keltaisen värin tarpeeni. Korissa on tällä hetkelleä sisustuslehtiä, mutta kun olin pieni, säilytettiin korissa lelujani. Liekö kahva lähtenyt irti juurikin leikkien tuoksinassa. Koria vasten oli myös hyvä nostaa pienet yksivuotiaan jalat ylös. Siinä sitä kuulemma makoilin lattialla ja rentouduin. Todettakoon, että äidillä oli tapana nostaa jalat ylös päivän päätteeksi ja tottahan toki minä sitten matkin perässä. Ihania muistoja.

Näitä pieniä maljakoita olen käyttänyt ahkerasti. Ostin ne keväällä Adalmiinan Helmestä. Maljakoihin on kiva tehdä erilaisia kukka-asetelmia.

Pirteät lieden suojukset

Siis nämä ovat kyllä hienot. Löysin lieden suojukset Katin sisustusnavetasta kaikkien muiden aarteiden keskeltä. Suoraan 70-luvulta uuden pöytämallisen liesiuunin koristukseksi. Liesiuunia ei voi hyvälläkään tahdolla kehua kovin tehokkaaksi tai edes edustavaksi vempeleeksi, mutta nämä suojat tuovat masiinaan jotain loistoa. Nyt vaan pitäisi löytää uusi patalappu. Nykyinen ei siis todellakaan sovi enää tyyliin, ei sitten laisinkaan.

Ja hupsista, mitä kodin kaapista löytyikään. Sieltähän löytyi pirteä oranssi emalikattila, jonka ostin jo keväällä pilkkahintaan kirpputorilta Uppsalasta. Melkein, mutta onneksi vain melkein, unohdin viedä sen mökille. Kattila on esitelty myös täällä.

Punaista ja valkoista

Niinpä niin. Taisin jossain blogitekstissäni kirjoittaa, että mökin sisustuksen värit ovat punainen ja valkoinen. Molempia pitää olla sopivasti, ei liikaa. Tässä hieman todistusaineistoa.

Kesämökin keittiön remontointia

Palataan ajassa hieman taaksepäin ja muistellaan, mitä remonttihommia kesämökissä on tullut tehtyä. Kesämökkimme on kompakti kokonaisuus, huikeat 30 m2, johon on mahdutettu tupa, alkovi, keittiö ja pieni eteinen. Mökki on hyvässä kunnossa, joten remontti on ollut lähinnä luokkaa pientä hienosäätöä. Tässä jutussa on esittelyssä keittiö, jossa suurimmat tuunaukset tuli tehtyä. Kesämökin remontointi alkoi nimittäin keittiön maalauksella.

Keittiö oli tosiaan lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa ja kaappitilaa oli kesämökin tarpeisiin riittävästi, mutta kaappien ovien pinnat eivät miellyttäneet. Lattian ja katon ollessa vanhaa lautaa (tykkään kovasti), näytti kaappien ovien haalea puinen pinta todella tylsältä ja jopa tunkkaiselta. Valkoinen maali raikasti keittiön aivan uudenlaiseksi. Tuli valoisampaa ja tuntui, että tilaakin olisi tullut enemmän. En jaksanut ottaa kaappien ovia irti, vaan maalasin ovet paikallaan. Paremman tuloksen olisi varmasti saanut irrottamalla ovet, mutta sanoisin, että ihan hyvä se on noinkin. Oman käden jälki näkyy sopivasti. Välitilan kaakelitkin (hieman harmaaseen vivahtava valkoinen pinta) saivat aivan uuden ilmeen, nekin piristyivät. Loppusilaus saatiin aikaiseksi uusilla vetimillä (silloista Ikean mallistoa). Muodonmuutos syntyi kokonaisuudessaan melkoisen pienellä vaivalla, kyllä maalaus tekee ihmeitä. Tunnelma on nyt kevyesti maalaisromanttinen.

Kynttilälyhtyjen kesävarikko

Siinä ne nököttävät, odottaen pimeneviä iltoja. Joita en nyt kyllä vielä erityisemmin odota, kesäihminen kun olen. Tuntui vain jotenkin niin hassulta, että kynttilälyhdyt ja muut kynttiläjutut olivat ympäri taloutta, keskellä kesää. Ne eivät jotenkin kuuluneet maisemaan, joten kerääntyivät sattumalta tuohon, kätevästi keittiön pöydälle tilaa viemään. Mutta siinä saavat olla. Kun eivät oikein kaappeihinkaan mahdu.

Porvoo-päivä

Tänään oli Porvoo-päivä. Porvoo on Tammisaaren lisäksi suosikkikesäkaupunkieni listan kärkisijoilla. Porvoon vanhassa kaupungissa on juuri sitä lämminhenkistä tunnelmaa, josta niin kovasti pidän. Vanhoja puutaloja ja kapeita kujia. Erivärisiä puutaloja ja mukulakiviä. Paljon kauniita kukkia. Kaiken kauneuden kruunaa monet pienet kivat liikkeet, joissa voi ihan vaan vaikka ohimennen piipahtaa (muistisääntö itselle: mitään ei siis tarvitse joka kerta ostaa :). Näin kesä- ja turistiaikaan kaupungissa oli muutama muukin ihminen kuin me, mutta mukaan kuitenkin mahtui ja syömäänkin pääsi. Voin suositella ruokapaikaksi Sinneä. Sinne sijaitsee vanhasta kaupungista katsoen joen toisella puolella, mutta on silti hyvin lähellä keskustaa, ihan sen laidalla. Ja autolle löytyi hyvin paikkoja ravintolan läheltä. Sinnen ruoissa maut olivat kohdillaan ja ruoka kauniisti esillä. Olin todella tyytyväinen. 

Muutama kuva tuli tänäänkin (yllätys yllästys) räpsittyä, tässä niistä muutama. Ja ai niin, tulihan sieltä ostettuakin jotain, mutta mitä, se selviää lopussa.

Seuraavan linkin takaa löytyy listaus Porvoon antiikkiliikkeistä. Liikkeistä kannattaa vierailla ainakin Jokikadun antiikissa ja Vallen aitassa ja Tuulan aitassa. Vallen aitta sijaitsee vanhassa kaupungissa aivan joen rannalla ja liikkeeseen kuuluu monta vanhaa aittaa. Astioiden lisäksi liikkestä löytyy mm. tauluja ja paljon erilaisia huonekaluja. Hintataso on mielestäni kohtuullinen. Tänään mukaan lähti pieni vihreä maljakko. Maljakko on Riihimäen Lasin tuotantoa, nyt pitäisi vaan metsästää, kuka sen on suunnitellut. Kaunis se on.

Varaston siivous

Kovin tyypillinen tilanne. Varastossa vallitsi niin sanottu hallittu kaaos. Tavaraa oli paljon, vaikkei nyt kuitenkaan ihan tuhottomasti, mutta sekin määrä täysin epäkäytännöllisessä järjestyksessä. Juuri se tavara, jota sillä hetkellä kaipasit, sijaitsi aina jostain kumman syystä siellä viimeisessä nurkassa kaiken muun roinan takana. Joka kerta edessä oli siis pienoinen purkuoperaatio. Yhtenä kauniina lomapäivänä päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Innoittajana siivoukseen oli toive saada varastoon itselleni työtila, jossa voisi puuhastella sadepäivinä tai ihan muutenkin vaan. 

Siitä se lähti, tavarat ulos ja harja käteen. Erinäinen määrä pölyä, hiekkaa, hämähäkinseittiä ja muutama tyhjä ampiaisenpesä. Aikamoisen mylläkän sain aikaiseksi, mutta lopulta kaikki asettui paikalleen. Työtilallekin löytyi tila ja vielä ihan ruhtinaallinen sellainen (työtilaksi löytyi vanha Lundian pöytä ja laatikosto). Nyt kaikella on oma paikkansa ja tavarat löytää ensi hakemalla. Pieni, tai no itse asiassa aika suurikin, ilo se on siisti varastokin :)