Vuodet vierii eikä muutosta ruoanlaittosaralla ole pahemmin ollut havaittavissa. En usko, että kyse on siitä, ettenkö osaa, vaan enemmänkin innostuksesta tai siis sen puutteesta. Muutettuamme nykyiseen kotiimme, josta tulee kuluneeksi kohta kolme vuotta, koin kahden viikon kestävän kokkauskohtauksen. Luin reseptejä ja suunnittelin kauppalistoja. Jaksoin nähdä vaivaa ja silloin oikeesti tykkäsin patojen äärellä hääräilystä. Ja sain oikeinkin hyvää palautetta tuotoksistani. Siihen se sitten kuitenkin hyytyi. Se innostus. Kumma juttu.
Melkein vuosi sitten (kyllä, siitä tulee kohta jo vuosi), ostimme joululahjaksi itsellemme Sarpanevan valurautaisen padan. Sen Klassikon. Päätimme, että tästä se lähtee - herkut Hakaniemen kauppahallista ja pata porisemaan. Taustaksi voin kertoa, että koimme itsenäisyyspäivänä hienoista häpeää siitä, että kaverimme joutui tuomaan oman padan mukanaan, kun teimme ruokaa yhdessä. No, ei se siitä lähtenyt. Mutta nyt olen vakaasti päättänyt, että otetaan uusi yritys. Ei muistella menneitä, vaan suunnataan katse tulevaan. Otetaan edes vähän innokkaampi ote kokkailuun.
Mutta jossei tästäkään tule mitään, niin onhan tuota pataa ainakin hieno katsella :) Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti