Lamput ovat suht uusi villitykseni.
Vanhoihin tavaroihin ihastuneena ovat melkein kaikki lamppunikin siis
yllätys yllätys vanhoja. Hauskinta lamppuhankinnoissa on ollut se, että
useimmat olen ostanut huutokaupasta netin kautta Ruotsista pelkän kuvan
ja sitä myöten tunteen perusteella. Jännitysmomenttina on ollut se, että
millainen sähköviritys lampuissa on, ja että toimiiko ne ylipäänsä.
Takaiskuja ei ole onneksi tullut. Yhden lampun asennukseen piti tosin
tilata sähkömies. Siihen hommaan ei ihan tee se itse -meiningillä
uskaltanut lähteä.
 |
| Ensimmäinen lamppu on Verner Pantonin
Pantop-kattolamppu (suunniteltu 1980). Se on löytänyt paikkansa eteiseen
valaisemaan kotiinpalaajan tietä. |
 |
| Keittiön lamppu on Anders Pehrsonin Bumling (suunniteltu vuonna 1968), ihana klassikko. |
 |
| Olohuoneessa on Carl Fagerlundin
Orreforsille 1950-1960-luvulla suunnittelema lasilamppu. Lamppu on
kaksiosainen, sisempi osa on kirkasta lasia ja ulompi osa vihreää lasia. |
 |
| Alvar Aallon
Käsikranaatti-riippuvalaisin (suunniteltu 1952) on ainoa uutena ostettu.
Valaisee kauniisti ja sanoisinko, että komea on. |
 |
| Art deco -lamppu (suunniteltu
1930-luvulla) ei lähtökohtaisesti ole yhtään omaa tyyliä, mutta sopii
makuuhuoneeseen ja ajan kanssa olen tykästynyt siihen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti