Pin it
tiistai 26. helmikuuta 2013
Pala kangasta ja visio
Tämän kankaan väreissä, kuvioissa ja materiaalissa on jotakin kiehtovaa. Sain liikkeessä heti selkeän vision, miten aion kangasta käyttää. Nyt pitäisi vaan löytää sopiva tuoli, jonka selkänojan ajattelin verhoilla kankaalla. Tuolista tulee työtuolini. Jään mielenkiinnolla odottamaan tämän projektin etenemistä ja ennen kaikkea sen valmistumista.
Tunnisteet:
huonekalut,
kangas,
tekstiilit,
tuoli,
työtila,
työtuoli,
verhoilu,
visio
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Antiikkimessujen antia
Aivan ihania paikkoja nuo kirpputorit ja antiikkimessut. Eilenkin kiertelin esittelypöydät moneen kertaan ja joka kerta löysin uusia aarteita. Ja aivot raksuttivat koko ajan. Tuosta tuolista saisi loistavan hiomalla ja verhoilemalla, tuo pöytä sopisi loistavasti avaraan ruokailutilaan, noista maljakoista saisi ihanan asetelman... Ja niinhän siinä taas kävi, että jotain tarttui mukaan.
Tämän maljakon upea väri kiinnitti huomioni. Maljakossa on kaunis muoto, ja se on erittäin hyvässä kunnossa. Kyseessä on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Tiimalasi. |
Ihan hyvin sekaan mahtuu vielä uusia purkkeja. |
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Tuikkuja, lisää tuikkuja
Mä tein sen taas. Ostin uuden tuikun, tai itse asiassa ostin niitä kaksi. Mikä ihme niissä viehättää, sen kun tietäisi. Törmäsin kylpyläreissulla aivan uuteen tuttavuuteen, Orreforsin Vadelma-tuikkuun, ja pakkohan sellainen tai siis sellaiset oli saada. Sanonnan mukaan, kaksin aina kaunihimpi. Nyt valaisevat paraatipaikalla ruokapöydällä. Muita ihanuuksia ovat Iittalan Kastehelmi, Kivi ja Mariskooli. Mukaan kuvakimaraan on päässyt myös Pentikin lasilyhty.
Tunnisteet:
astiat,
kastehelmi,
kivi,
lasi,
lyhty,
mariskooli,
orrefors,
tuikku,
tunnelmia
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Lempparisarja
Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelma Grapponia sarja on mun ehdoton lemppari. Nanny Still oli Riihimäen lasin suunnittelija vuodesta 1947 aina 1970-luvulle saakka. Värivaihtoehtoja Grapponiassa on kirkas, keltainen, sininen, neodymi, vihreä ja ruskea. Ruskea on oma suosikki, se tuo lasin kuvion kauniisti esille. Sarjaa on kerätty hartaasti ja sitä löytyy laseissa, kahvikupeissa, lautasissa, annoskulhoissa, kermakossa, sokerikossa, maljakossa, tarjoilukulhossa, tarjoiluvadissa, kaatimessa, koristepullossa, tuhkakupissa ja ihan ykkösjuttuna viinipikareissa. Viinipikareita joutui metsästämään hyvän tovin, mutta nyt niitä on juuri sopivasti kaksi. Lienee ehkä turha sanoa, mutta viini maistuu pikareista taivaalliselta.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Nahkan kutsu
Enpä olisi vielä pari vuotta sitten kuvitellut omistavani nahkasohvaa ja nahkaisia nojatuoleja. Syytä kuvitelmalle en tosin enää tänä päivänä kykene löytämään. Näitä kalusteita voisin kuvailla löydöiksi. Ja täytyy sanoa, että myös jotensakin rohkeiksi ostoksiksi. Rohkeiksi siksi, että nämä(kin) on ostettu nykyiseen asuntoon huutokaupasta netin kautta ennen muuttoa. Lamppujen kohdalla jännitti lähinnä se, että toimivatko ne, mutta isompien ostoksien kohdalla jännitysmomentti oli hieman suurempi jo kokonsakin puolesta. Ostoksia tehdessä mielessä kun oli vain summittaiset muistikuvat olohuoneen mitoista ja kalusteistakin vain netissä esitetyt kuvat. Sohva on Aino Aallon Artekille vuonna 1939 suunnittelema ja nojatuolit ovat Askon 1960-luvun tuotantoa. Rungot on täyspuuta, joten painossa löytyy. Niin nojatuolien kuin sohvankin hinta oli erittäin kohtuullinen, joten ei niitä voinut olla ostamattakaan. Mainittakoon, että nojatuolien hinta oli 40 euroa kipale, ei siis todellakaan paha. Näin jälkikäteen ajatellen, en voisi olla tyytyväisempi. En voisi kuvitella tähän asuntoon kangassohvaa, vaikka upeitahan sellaisetkin ovat. Tämä asunto kaipaa jotain rosoisempaa. Ja siinä kulunut nahka on omiaan.
Tunnisteet:
Aino Aalto,
Artek,
Asko,
huonekalut,
koti,
nahka,
olohuone
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)